Pirkan Hiihto 2013 03.03.2013

Yksi legendaarisimmista laturetkistä Suomessa hiihdetään vuosittain maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina Kankaanpään Niinisalosta Tampereen Teivoon. 90 kilometrin täysmatkan lisäksi on mahdollista hiihtää myös Retki-Pirkka 52 km (p/v) Niinisalosta Kyröskoskelle ja Puoli-Pirkka 45 km (p/v) Hämeenkyrön lentokentältä Teivoon. Tapahtuman järjestää Pirkan Hiihto ry.
Lauri "Tahko" Pihkalan ja Erkki Palolammen ideoima Pirkan Hiihto hiihdettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Tapahtuma on järjestetty joka vuosi, vaihtelevista lumitilanteista huolimatta. Osanottajamäärät ovat 2000-luvulla olleet kasvussa, vuonna 2012 maalin saavutti 3067 hiihtäjää. Linkki tapahtuman kotisivuille.

Reittikartta [Pirkankierros.fi]
Latuprofiili [Pirkankierros.fi]

Sää: Lumimyräkkä edellisenä yönä. Ladut ajettu yöllä mutta pehmeetä on.
[Foreca.fi]

Raporttia:

Tänä talvena on reenailut painottuneet yhä aikaisemmassa vaiheessa juoksun pariin, joten hiihtokilometrejä ei ole kamalasti tullut keräiltyä. Toisaalta melkeimpä kaikissa hiihtolenkeissä on sitten ollutkin jonkinlainen ajatus mukana. Joulukuusta lähtien hiihtokilometrejä oli ennen Pirkkaa noin 550 km kun viime vuonna niitä oli yli 900. Juoksuharjoittelussa on kuitenkin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ollut jonkinlaista järkeä mukana, joten ainakaan hapenottokyky ei ole viime vuodesta heikentynyt. Hyvillä mielin siis lähdin sijoitusparannusta hakemaan.
Yö vietettiin perinteisesti taas Niinisalon koululla lattiamajoituksessa. Kyllä siellä vaan pääsee urheilutunnelmaan. Tällä kertaa sain jopa nukuttua ihan kunnolla, ainakin kymmenestä neljään... Viideltä ylös, aamupalat sun muut huollot kuntoon ja matkaan kohti varuskunta-aluetta. Hyvä fiilis oli kropassa ja päässä.

Klo 7:00, Niinisalo: Tykinlaukauksesta matkaan. Lähdin noin 10m lähtöviivasta ihan vasemmasta reunasta. Ajauduin sitten myös ihan reunimmaiselle ladulle, joka taisi olla joku ylimääräinen ja näin ollen vähän pehmeämpi. Ainakin keskiladuilla näytti porukoilla olevan liukkaampaa meininkiä. No eipä siinä mennyt kuin kilometri kun pääsin kunnon ladulle sieltä, ja sitten mentiinkin letkassa. Tässä kohdassa oli kolme latua rinnakkain, joista ainoastaan keskimmäistä oli käytetty. Letkassa vauhti oli tuskastuttavan hidasta joten pakkohan sitä ohitusta oli pari kertaa yrittää. Ei se ihan helppoa ollut latua avaten ja pari kertaa piti palata takaisin lähtöpaikkaan. Pikkusen ne ohitteluryntäilyissä poltetut hiilihydraattivarastot jännitti, mutta "ilman riskiä ei tule tulosta" ja kyllä siitäkin sopivan vauhtinen selkä lopulta löytyi ennen ensimmäistä juomapistettä.

Kuninkaanlähde 10km: Ensimmäiselle juomapisteelle tultiin muutaman hiihtäjän porukassa eikä suurempaa ruuhkaa kummassakaan suunnassa näkynyt. Missään ei tietenkään vielä tuntunut. Verrattuna viime vuoteen oli tässä vaiheessa kuitenkin jo ihan saanut hiihtääkkin. Otin pari mukia urheilujuomaa ja lähdin niin kiireellä matkaan, että seuraavalla pätkällä hiihtelinkin yksin pitkän matkaa. Latu oli tässä kohtaa sentään ladun näköinen vielä, mutta hennon pakkaslumen peittämä, joten hiihtää sai. Välillä ei näkynyt yhtään hiihtäjää, joten pikkusen jo meinasi avonaisilla paikoilla harmittaa. On se muutenkin vaikea pitää vauhtia päällä kun ei vertailukohtaa ole.

Jämi 18km: Ennen juomapistettä on pitkä avoinainen alue, tai mikälie lentokenttä. 500m päässä näkyi iso porukka hiihtäjiä ja johan se mieltä lämmitti. Juomapisteellä oli paljon kannustusporukkaa ja mahtava meininki jo aamukasilta! Siinä huutelin että "ON tää hienoo" ja perusurkkajuomat vetäsin. Jossain välissä otin vauhdissa myös omaa juotavaa geeliä. Seuraavalla pätkällä on korkeuskäyrän mukaan jonkinmoinen ensimmäinen nousu tässä kohdassa. Taisin aika pian sen hiihtoporukan ottaa kiinni, mutta aika pian ohittelin porukkaa. Varsinkin ylämäissä olin huomattavasti vahvempi. Useimmat käveli mäkiä kun minä pääsin ihan helposti suorillakin suksilla jos latua vähänkään oli jäljellä.

Varpee 25km: Urkkajuomaa taas ja aika yksinäistä loivan mäen nousua tästä eteenpäin. Ei mitään suurempia ajatuksia, muuta kuin viime vuoden tunnelmien muistelua ja motivaatioselkien tähystelyä. Tässäkin paikkella ei oltu työtä tehty paljon mitään, muuta kun letkassa lykitty... Lopuksi lasku Vatulaan.

Vatula 33km: Sen verran lyhyen matkaa edetty, että ihan urheilujuomalla ja omalla geelillä vielä mentiin. Nyt ei kyllä muistu vatulan asemaa mieleen, mutta tästä eteenpäin seuraava pätkä tasaista maastoa. Nyt alkoi pää jo puolimatkaa odottelemaan ja järkytyin kun tajusin, että minullahan alkaa etureisissä tuntua aika väsyneeltä jo, ja taisi alaselkäkin kipuilla. Yritin siinä sitten pohtia mistä tämä johtuu, ja tulinpa siihen tulokseen, että on tuo tasatyöntelyn tekniikka mennyt aika niiailuksi, joka varmaan etureisiä rasittaa. Koitin sitten lykkiä vähän suoremmilla jaloilla ja muutenkin keskittyä ryhdikkääseen toimintaan. Puolimatka lähestyi hitaasti, mutta varmasti. Pisti melkein jännittämään, että ehdinkö ennen puolipirkkalaisten lähtöä. Ennen lentokenttää tuli paljon porukkaa selkä edellä vastaan. Oli heilläkin aika väsynyttä menoa ainakin siinä tuiskussa.

Lentokenttä 44km: Tässä oli aikaa kulunut muistaakseni 2:56, eli aika tiukille meni ehtiä puolipirkkalaisen alle. Tässä vaiheessa retkeä aurinko jo paistoi ja aloin päästä laturetkitunnelmaan. Otin siis urkkajuoman lisäksi oikein mustikkasoppaa! Seuraava pätkä olikin alamäkeä, mutta taisi tulla ensimmäiset kunnon puuroladut vastaan. Puolipirkan kärkimenijätkin ohittivat meikäläistä niin kovaan tahtiin, että meinasi ihan hävettää kun ei mihkään päässyt ;). No otinpa heistä kuitenkin mallia ja muistin taas terävän potkun ja ryhdin merkityksen. Kyröskoski ja kävelyosuus tuli lopulta aika nopeasti.

Kyröskoski 52 km. Tässä pari urkkajuomaa naamana ja sukset kantoon. Kävelytie oli kunnolla aurattu ja hiekoitettu, joten siinä oli ilo hölkötellä. Tosin eipä se kovin iloista ollut. Ei jalka vaan noussut ja sykkeen sai nostettua juoksulla juuri sinne 120 pintaan. Kävi taas mielessä, että tuliko viikolla liikaa reenailtua kuitenkin. Puolipirkkalaisia juoksi vauhdilla ohi, mutta kokomatkalaisia sain juosten muutaman kiinni. Juoksun jälkeen päätin kuitenkin ottaa juotavaa geeliä ihan kunnolla, mutta se oli PERKELE jäätynyt sinne pulloon. Tarkemmalla tutkiskelulla selvisi, että ainoastaan pullon suuaukko oli jäässä ja jäähilegeeliä sai sitten vetästyä kun avasi koko korkin. Otin siitä sitten kaiken mikä irtosi, eli ehkä noin 80 g hiilaria. Siitähän tulikin sitten kohtuullisesti potkua seuraavaan mäkeen ja taisi juoksukin irrottaa paikkoja. Koitin himmailla, mutta taas ainakin muihin verrattuna nousut sujui kohtuudella. Taisi olla tässä kohdassa jo ylämäet helpompaa kuin tasaiset ja alamäet.

Lintuharju 59km: Tähän tosiaan loivaa nousua kyröskoskelta. Mustikkasopat ja urkkajuomat tuplana maistui. Tästä eteenpäin taisi olla piiiitkät loivat alamäet, ja ne oli tänään yhtä HEL-VET-TI-Ä. Luisto täysin olematon, joka työnnöllä meinasi selkä katketa eikä oikein alamäkeen pysty vuorohiihtoakaan etenemään. Taas muistelin viime vuotta kun tässä lasketeltiin useammat kilometrit ja ainoa huoli oli ettei ajaudu edessämenevän päälle. Onneksi tänään sentään edessä näkyi porukkaa jota sain kiinni hitaasti, mutta varmasti. Helpotti tietää, ettei se muillakaan luistanut. Tämän pätkän lopun pääsin puolimatkalaisen seurassa. Alamäessä jäin, mutta taas vahingossa nousussa ohitin porukkaa ennen Rokkakosken juomapistettä. (jos se oli rokkakosken juomapiste missä niitä kuviakin otetaan.)

Rokkakoski 66 km: Tässä kohdassa oli taas mahtava meininki. Aurinko paistoi ja porukkaa reilusti kannustamassa. Nyt oli jo selvää, että energiat on aika lopussa ja oli verensokerihommatkin alkanut mietityttämään. Urkkajuomista tuntui tulevan selkeä potku, joten ehkä matalallakin voi sokerit olla. Rokkakoskella otin sitten pari urkkajuomaa, pari mustikkasoppaa ja 2 kauravelliä. Johan tuli meinaan masu täyteen!. Suorastaa haittasi tasarin lykkimistä, mutta eipä Rokkakosken nousuissa paljon tasaria tarvittu. Itse en tosin edes tiennyt, että tämä on se kuuluisa rokkakosken nousu, mutta joo kyllä siinä paikkeilla sai haarakäynnilläkin muutamaan otteeseen juosta ja pahimmassa puurossa meni ihan kävelyksikin. Ja sitä puuroa oli muuten tasamaastossakin.

Pentinmaa 74km: Vähän mentiin hämärän rajamailla tässä vaiheessa. Sen huomasi viimeistään juomapisteella tilausta tehdessä. Ei oikein puhelihakset innostuneet. Sain kuitenkin huolestuneen kuuloiselta naishuoltajalta hyvät loppumatkan toivotukset, ja kyllä taas jaksoi! Nyt alkoi tasaisemmat ja tutun näköiset maastot. Matkaakin enää kevyen peruslenkin verran eli 16km. Jossain vaiheessa oli ajatuksissa 6h alitus, mutta tässä vaiheessa ne sai unohtaa. Viimeistään tässä vaiheessa oli ylävartalon lihakset niin kireät, että hengittäminenkin meni ihan pinnalliseksi. Alamäet ja tasaiset entistä tuskasempaa, mutta ylämäet edelleen suurta nautintoa kun sai käyttää jalkoja. Väsähtäneitä puolipirkkalaisiakin tuli vastaan joten ei sentään yksinään tarvinnut hiihdellä. Pientä kisaa saatiin tällä pätkällä aikaa myös jonkun nuorekkaan oloisen täysmatkalaisen kanssa. Hyvä kun oli vauhdinpitäjiä. Yksin olisi voinut nukahtaa.

Julkujärvi 81km: Jesjes viimeinen huolto ja kunnon ladut alkoi tästä. Juomapisteellä asui useampi täyden matkan kiertäjä joista menin OHI! Heti huollon jälkeen olevassa ylämäessä ohitin kaverin, joka oli lykkinyt koko matkan ilman pitoja. Aika vaikean näköistä oli mäen kipuaminen. Mielessäni naureskelin, mutta myös ihmettelin sitä, että on kuitenkin täällä jo! Loppumatkalla tosiaan ihan perushyvät ladut. Oli mahtavaa huomata kuinka sitä voimaa kuitenkin vielä löytyy kun sen saa välitettyä siihen kovaan latuun. Maisemat oli tuttuja hämeen hölkistä ja edessä näkyi puolipirkkalainen, joka OLI SAATAVA kiinni. Aika totisen näköistä oli meininki tässä kohtaa, mutta kohta se olisi ohi. Kilometritolpatkin oli tällä pätkällä. Tavoiteselän sain kiinni, mutta viimeisellä kilometrillä tämä ilmanpitoja-tyyppi lykki ohi. Kaverin ei tarvinnut maalisuorallakaan työntää kai kertaakaan kun meikäläinen sai ihan tosissaan lykkiä jyrkästä loppulaskusta huolimatta.

Maalissa sitten aika epätodellinen olo. Selvisin sittenkin! Taisi olla elämäni rankin urheilusuoritus, vaikka tämänhän piti olla tällainen kevyen viikon reippaampi rallattelu. Kunnioitus matkaa kohtaan nousi ihan muutaman pykälän, ja totesinpa vaan, ettei kummisedän useampana vuotena tavoittelema 6h alitus helppo ole. Hänellä menikin tänään sitten 8h. Hienon talvikelin SE sitten lopulta teki ja siinä odotellessa oli mukava katsella maaliin saapuvia VOITTAJIA!

Epävirallinen aika 6 h 6min 42 s. ja sijoitus yleisessä sarjassa 20./290. Viime vuonna oli aika 5:20 h ja sijoitus 40./267. Ei voi kun tyytyväinen olla.

Sykedataa!
 Tsaisen tappavasti hyytyi sykkeet ja loppuun sentään sai vähän nousua.

1 kommentti:

  1. Onnittelut ja mainio raportti. Aika paljon huonompi, mutta pertsalla tuli myös lykittyä matka.

    VastaaPoista